Paksujalkainen maatiaisämmä

 

Nämä paksuihin pohkeisiini kiskotut villasukat saavat aina isännän naureskelemaan. Eihän ne kauniit ole, eikä edes alunperin minun. Varmaan jollekin pienijalkaiselle miehelle tehty saapassukiksi. Joustin on menettänyt kimmoisuutensa ja ovat ihan lörppä-makkarasukat. Mutta mukavat ne on, lämpimät eivätkä edes kutita ja sopivat mitä parhaiten varakodin kylmille lattioille. Kunnes joskus saan ne unelmieni pitkät sukat tehtyä, nämä saavat lämmittää palelevia varpaitani. 

 

Tässä pieni lupaamani vilaus villaliivin-tekeleestä (tai takin, jos innostun kuitenkin tekemään ne hihat). Nuo puron värit ovat saaneet minut ihastumaan. Tässä on sekaisin "takkatuli" ja "ilo" väriä. Huomatkaa karvainen käsityökaverini... Mosse nauttii varakodin viileistä lattioista (eikä kaipaa pitkiä villasukkia =D) ja kuorsaa kovaan ääneen. 

 

Testasin tänään ensimmäistä merisuola-teatree saippuaa ja hyvinhän tuo vaahtosi. Eikä suola enää yhtään kirvellyt kuivia käsiäni. Saa nähdä, että mihin tämä vielä tästä kehittyy. Saippuan alla on VHS:stä virkkaamani alunen. Alustassi on vanhaa Arabiaa (ei kuitenkaan mitään piippuleimaa sentään, tunnistaako kukaan?). Kuppeja en ole koskaan nähnyt. Kuuluu sarjaan "vinttilöydöt" mummolasta. 

Kaapissa odottaisi eteerinen greipin tuoksu. Tekisi mieli tehdä shampoo-paloja ja käyttää sitä tuoksua niihin. Tuo teatree-tuoksu tuoksuu kyllä saippuassa, mutta ei niin voimakkaasti, että siirtyisi käsiin. Shampoon ohjeita pitää ensin etsiä. Kokeilin pestä omatekemillä saippuoilla hiuksia ja jotenkin tuo 5-6% ylirasvoitus on olevinaan liikaa, vaikka onkin talvi ja kaikki kuivuu. Siirtyminen ei siis vielä ole onnistunut kunnolla...

Huomenna alkaa viikonloppu ja esitin toivomuksen perheelle, että ei sovita mitään etukäteen.

Pieni rauhoittuminen olisi niin tarpeen! Ja suuri siivous! 

Luulen, että ensimmäinen vain saa kannatusta ;-)