Talli Laukkanen - tästä alkoi Selman muutto kotiin...

Tästä lähdettiin alkuun. Rakennusten takana oli vanha lantalakäytössä ollut rakennus, joka oli nykyisin varastokäytössä

Toisesta suunnasta kuvattuna. Peräkärryt on isäntä tuonut emännälle valmiiksi... ;)

Tilanteen "kauheus" valkenee tästä - samoin syy siihen, että miksi haaveissa oli tehdä kaikki itse...

Ensimmäisenä iltana hipsin sitten itse siivous ja puunkantohommiin, mutta 15min kuluttua perässä kirmasi loppuperhe <3

 Tässä on alkutilanne. Olen jälkikäteen ollut iloinen, että tuli kännykällä edes jotain kuvia räpsittyä. Urakkahan oli aivan järjetön - siis tuon tyhjennyksen osalta. Kaikenkaikkiaan puutavaraa taisi olla reilu 4 peräkärryllistä tiiviisti ladottuna. Kaikki se lastattu ja purettu käsin uuteen säilytyspaikkaan. Olen valtavan kiitollinen miehelleni, joka jaksoi sen kanssani tehdä ja oli samoilla linjoilla kanssani muiden kummastellessa valintaamme. "Miksi ette hanki siirtotallia?" tai "Miksi ette rakenna kokonaan uutta tallirakennusta, kun kerran puutavaraa on omastatakaa?". Niinpä niin =D Tilanne on kuitenkin se, että tämä tila oli tavallaan "turhaa tilaa". Ja jo valmiiksi rakennettu kattoa ja lattiaa myöden. Eli miksipä ei...

Tässä kohdassa alkoi tuntua lopulta siltä, että ehkä tämä JOSKUS on valmista. Kädet olivat aluksi tosi kipeät, mutta lopulta 6 tuuman lankut siirtyivät ihan kivasti ;)

Puutavarat lajiteltiin purettaessa koon mukaan, että säilytys ja käyttö olisi jouhevaa.

Viimeistä lankkupinoa ei tarvinnutkaan kuskata pois - vaan maalata...

Isäntä sen keksi - nurkissa lojuvat vanhat sähkötolpat pääsivät aitatolpiksi tarhaan. Minä olin iloinen. Miellyttävät myös silmää ja ovat tukevat.

Puut on jo poissa - maalaus käynnissä. Väliripoja ja kaikkea mahdollista muuta romua. Kuvatessa epätoivo kalvanut mieltä, mutta onneksi tuli siis nämä sotkut siivottua tässä samalla =)

Vihdoin alkoi valmistua jotain näkyväistä ja valmiin näköistä.

Selma ja Höbe seurasivat viilipyttymäisesti urakkaa, vaikka välillä vieressä pärisi traktori, välillä kaivuri tai kuorma-auto.

Vanhoista sinkityistä aidanpätkistä keksimme tehdä ikkunoihin suojat. Samalla maalasimme hieman ikkuna- ja räystäslautoja.

Akselikin innostui nikkaroimaan

Vihdoin kahden kummastuneen hepan muutto uuteen tarhaan...

Heiniä varten rakensimme "laatikot" vanhasta kuution nestesäiliöstä halkaisemalla. Näin hevoset eivät syö hiekkaa vahingossa heinän mukana.

Himalajan-kivi teki kauppaansa, kun sänkkäritarhassa oli ollut vain merisuolaa tarjolla =P

Vihdoin mummuheppakin ymmärsi, että ei ne laatikot ole vaarallisia ;)

Iltaisin saunanterassilla välillä uskalsin pikkuhetken olla niin onnellinen, että meinasin pakahtua. 

Ja sama tunne hyökyy päälle edelleen. Niinä lyhyinä iltatallihetkinä, kun toppahaalareissani kuuntelen heinien rouskutusta. Kun vihdoin ehdin hetkeksi ratsastamaan. Tai muuten vain oleilen Selman ja Höpsyn kanssa yksin, kaikessa hiljaisuudessa. Jopa lantaa luodessa tarhasta... =D

Monelle tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että mitä iloa näistä hevosista "saan"...

"Mahtaa olla hienoa ratsastus, kun viittii joka päivä hoitaa, siivota ja nähdä paljon vaivaa, että pääsee edes joskus selkään?"

En jaksa edes selittää, että minulle on aivan sama, vaikka en ratsastaisi ollenkaan. Rakastan. 

Ja kyllä - kyllä minä neulon edelleen =D Niistä lisää, ehkäpä seuraavassa postauksessa?