Miksi on pakko tehdä saippuaa - mikä järki siinä on? Ei se ainakaan taloudellisesti selitettävissä ole...
Luultavasti tähän kysymykseen sisältyi myös kaikki ne muut käsityö-harrastukseni, pöhkötykseni.
Eka erä saippuaa kotona. Hedelmätee-saippua (hedelmätee, possunrasva, kookosöljy, oliivi- ja rapsiöljy, risiiniöljy ja mehiläisvaha)
En osannut vastata. Ainakaan omasta mielestäni tarpeeksi hyvin... Ehkä se tärkein on juuri se harrastus. Pitääkö sitä selitellä? "Harrastukset maksaa", sanoo joku joskus. Väitän kuitenkin pääseväni melko halvalla.
Sitten tuli mieleeni, että on tärkeää, kun saa tehdä jotain ja myös tuntea samalla tekevänsä jotain hyödyllistä. Vaikka tarvikkeisiin menee hieman rahaa, on tuloksena jotain, josta tiedän mitä se on. Tiedän jopa, että mistä, miten ja milloin se on tehty.
Ekan erän saippua vaaleni todella paljon (yllä). Toisen erän kukkasaippuat (appelsiinimehu, possunrasva, kookosöljy, rapsiöljy, risiiniöljy ja mehiläisvaha).
Saippuan ollessa kyseessä, arvostan omatekoisen saippuan hellävaraisuutta, lisäaineettomuutta ja eiköhän se ole myös aika ekologista... Toki harvinaisten raaka-aineiden rahtaaminen tänne asti ei ole kovinkaan ympäristöystävällistä.
Haaveilen jatkavani harjoittelua shampoo-palan tekoon. Ehkä jopa lopettamaan kaupasta ostamisen? Lisäksi koen tärkeäksi sen, että pystyn käyttämään siinä myös omaa materiaalia. Muuttamaan itselleni turhan käyttökelpoiseksi ja samalla käyttämään vähemmän niitä eksoottisempia raaka-aineita.
Saippuakurssin tulos. Ensimmäiset itse tekemäni. Maustettu appelsiini -saippua.
(kookosöljy, palmuöljy, oliivi- ja rypsiöljy, risiiniöljy, mehiläisvaha, vesi ja tuoksuöljy)
Omin käsin tehdyn arvo on mielestäni suuri. Oli sitten kyse aivan mistä tahansa kädentaidosta; saippuasta, vaatteista, matoista, koreista jne...
Mutta silti on myönnettävä, että onhan se pöhkötystä. Ja minä olen pöhkö. Mutta pöhköllä on pakottava tarve. Ja se tarve on purkaa paineet käsien kautta ulos. Ja on vain plussaa, jos joku tulee siitä iloiseksi tai ehkä jopa ymmärtää... tai miettii samoin. Tai ilahtuu, kun saa lahjaksi jotain, jonka tekemiseen antaja on keskittynyt täydestä sydämestään.
Miksi silti tuntuu, että vain selittelen?
Mitäpä sitä suotta selittelemään, pöhköyttä on niin monenlaista :D Tylsäähän se olisi, mikäli ei mihinkään intohimoisesti suhtautuisi. Käsityöt ovat sitä paitsi aivan loistava keino purkaa paineita, ilmaista tunteitaan, laskea stressintasoa, oppia uutta, parantaa keskittymiskykyä ja vaikka mitä muuta - hyötyjähän löytyy niin paljon kun jaksaa keksiä!
VastaaPoistaSiis ilolla vaan tekemään ja läheisiä ilahduttamaan, voisi niitä rahoja johonkin kalliimpaankin harrastukseen syytää :)
Blogisi löysin tänään sattumalta ja innolla jäädään uusia postauksia odottelemaan!
Kiitokset kommentistasi! Tuli hyvä mieli, kun kuulee muidenkin ajattelevan samoin :) Minulla on nyt työkiireitä (ärsyttävää - sormet vain syyhyävät käsitöiden pariin). Yksi saippua projekti odottaa sekä matto on melkein valmis... Niistä pian ajankohtaisempaa päivitystä.
VastaaPoista